Aurinkopaneelin avulla saa matkailuauton hupiakkuihin mukavasti lisävirtaa, jos aurinko hiemankin pilkistää. Aurinkopaneeli mahdollistaa myös pysähdykset ja yöpymiset paikoissa, joissa maasähköä ei välttämättä ole tarjolla. Koska Marion katolla oli hyvin tilaa ainakin yhdelle isolle 320 watin aurinkopaneelille, päätimme hyödyntää tämän tilan. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja paneelia asentamaan.
Käytännössä sain hankittua kaikki paneelin asennukseen tarvittavat tarvikkeet kerralla Valtekno Oy:ltä. Tilaukseen sisältyi paneeli, paneelikiinnikkeet, lataussäädin Epever DuoRacer 30 A, erillinen ohjauspaneeli, akun lämpötila-anturi, johdot sulakepidikkeineen ja johtojen kattoläpivientirasia. Liimankin olisi saanut, mutta sitä oli omasta takaa. Erotuskytkimen hankin Biltemasta.
Operaatio alkoi käytännössä paneelin sijoittelulla katolle. Mittailin ja piirtelin kiinnikkeiden paikat kattoon, karhensin kattoa kiinnikeiden kohdalta sekä myös kiinnikkeen alapintoja. Lopuksi puhdistin kaikki pinnat tärpätillä. Muoviosia ei ole suotavaa puhdistaa ainakaan asetonilla, koska se pehmentää ja sulattaa ABS-muovia. Tuloksena voi olla hyvinkin sileä muovipinta, johon liima ei kovin hyvin tartu.
Kiinnikkeiden liimaamiseen käytin Sika 552 -massaa. Liimaa sai pistää kiinnikkeen alle melko reilusti, mutta samalla piti varoa, että ei laita liikaa, jotta ei tule suuria purseita. Liimausvaiheessa kannattaakin pitää huoli siitä, että kiinnikettä ei paineta täysin kattoon kiinni vaan väliin tulee jäädä pieni väli, ehkä n. 1mm, joka on siis täynnä liimaa. Jos kaikki massa puristetaan välistä pois, ei kiinnike pysy välttämättä katossa kovin hyvin. Helpoimmin tasaisen välin saa, kun laittaa vaikka pienet muovinpalat tai tikut kiinnikkeiden alle, jolloin ne pysyvät hieman irti katosta. Jos ja kun kiinnikkeitä liikuttelee, täytyy pitää huoli, että ne pienet korokepalat kiinnikkeiden alta eivät lipsahda pois.
Kun kiinnikkeet oli liimattu katolle, päädyin nostamaan paneelin heti paikalleen, jotta kiinnikkeitä oli varaa liikuttaa vielä vähän, jos ne eivät olisikaan tulleet millilleen kohdalleen. Seuraavana päivänä, kun liima oli kuivunut, ruuvasin paneelin kiinni itseporautuvilla ruuveilla kiinnikeiden reunoista.
Sisätyöt
Lataussäätimelle löytyi paikka kaapin alaosasta sulakerasian vierestä. Bürstner Breviossa, kuten monessa muussakin tehdasvalmisteisessa autossa saa mukavasti purettua verhoilussa käytettyjä levyjä ja tuo kaapin taustalevy oli myös helposti purettavissa. Itse tykkään vetää johdot putkissa aina, kun se on mahdollista, ja tässä tapauksessa se onnistuikin aika helposti. Vain erilliselle näytölle menevän ohuen kaapelin vedin ilman putkea. Tuon kaapin taustalevyn takana olikin juuri sopivasti tilaa sähköputkelle.
Paneelille menevä sähköputki menee kaapista ihan katolle kaapeliläpivientikotelon sisään asti. Putki nousee hieman katon pintaa ylemmäksi. Myös putken juuri on tiivistetty massalla. Jos nyt sitten syystä tai toisesta läpivientikotelo päästäisi vettä sisään, ei vesi niin helposti kuitenkaan pääse auton sisään johtojen tai putken juuresta. Kaapista lähtee toinen putki hupiakuille, johon vedin kaapeleiden lisäksi myös akun lämpötila-anturin johdon.
Olen joskus nähnyt asennuksia, joista on puuttunut aurinkopaneelien erotuskytkin. Ei se välttämättömyys ole, mutta jotkut MPPT-säätimet saattavat olla kranttuja esim. siitä, missä järjestyksessä johdot kytketään. Erotuskytkimellä saa paneelit kytkettyä helposti säätimestä irti jos on tarve vaihtaa vaikka hupiakut, eli paneelit on hyvä kytkeä irti kytkimellä ennenkuin mitään tehdään. Se varmistaa, että virransyöttö paneeleilta katkeaa. Sitten, kun akut on taas asennettu ja kytketty, voi paneelien syötön kytkeä takaisin päälle. Eipä tarvitse ainakaan piuhoja turhaan irroitella säätimeltä, kun kytkimellä homma hoituu helposti.
Ohjauspaneelille löytyi sopiva paikka Truman ohjauspaneelin vierestä. Koska lataussäädin sijoitettiin kaappiin, oli erillinen paneeli ihan ehdoton, jotta aurinkopaneelin toimintaa oli mahdollista seurata. Näytölle tulevaa johtoa en putkittanut, koska lataussäätimen ja näytön välin johdottaminen oli hieman haastavampaa tilanpuutteen takia. Mutta tässäkin tapauksessa verhoilua pystyi purkamaan helposti ja ohuen johdon sai vedettyä verhoilujen alle.
Joissakin paikoissa oli myös hyvä käyttää sopivan jäykkää rautalankaa johdon vetoon. Rautalangan avulla pystyy etsimään reittejä ahtaista paikoista ujuttamalla sitä varovasti esim. verhoilupaneelien takaa, ja kun rautalangan pää tulee näkyviin oikeasta paikasta, saa sillä vedettyä sitten johdon paikalleen.
Sain tehtyä aurinkopaneelin asennustyöt yhden viikonlopun aikana. Jos paneelin asentaa ulkotiloissa, kannattaa luonnollisesti valita sateettomat päivät ja muutenkin kuiva sää, jotta tarvittavat läpiviennit, puhdistustyöt ja liimaamisen saa tehtyä siten, ettei kosteus heti pilaa niitä.
Sitten ei muuta, kuin antaa auringon ladata akkuja!