Kesällä 2024 oli pitkästä aikaa hyvä hetki pitemmälle reissulle Marion kanssa. Olimme tehneet edellisen pitkän reissun kesällä 2021 edellisellä autollamme Elviksellä, silloin kiertelimme pari viikkoa Suomen Lapissa jälkikasvun kanssa. Sen jälkeen reissumme olivat olleet lähinnä pitkiä viikonloppuja tai korkeintaan viikon reissuja, joten pitemmän reissun nälkä oli pikkuhiljaa kasvanut. Suomen Lappi oli tehnyt meihin suuren vaikutuksen ja pohjoiseen päin teki mielemme lähteä nytkin. Tällä kertaa lähdimme kahdestaan matkaan.
Aikaa reissulle oli varattuna noin kaksi viikkoa. Emme tehneet tarkkaa matkasuunnitelmaa, mutta ajatuksena oli ajaa Pohjois-Norjaan Kilpisjärven kautta ja päättää sitten matkan varrella tarkemmista yksityiskohdista. Matkailuautolla matkustamisessahan parasta on juuri se, että tarkkoja suunnitelmia ei tarvitse tehdä, ja suunnitelmia voi muuttaa matkan varrella sen mukaan, mikä parhaalta tuntuu. Kiertueestamme tuli lopulta kuitenkin tämännäköinen:
Matkakertomuksen sijaan ajattelin kirjoittaa siitä, mikä minua itseänikin lukijana kiinnostaisi, eli miten reissu matkailuautoilun näkökulmasta sujui: millaista Pohjois-Norjassa on ajaa, miten sieltä löytää yöpaikan ja miten matkailuauton tarvitsemat palvelut on järjestetty.
Kohteet ja sesonki
Pohjois-Norja ja varsinkin Lofootit on hyvin suosittu matkakohde. Varsinkin Lofooteilla ajoimme välillä matkailuautojen letkassa. Matkailuautoilijan tulee muistaa toimia vastuullisesti: jätehuollosta tulee huolehtia ja puskaparkeissa yöpyessä valikoida paikka, jossa ei aiheuta pysäköinnillään ympäristölle haittaa. Vaikka matkailuautolla liikkuessa ei tarvitsekaan käyttää majoituspalveluja, on fiksua kuitenkin käyttää muita matkakohteessa olevia palveluja ja sillä tavalla tuoda rahaa kohteeseen. Vapaamatkustajista ei tykkää kukaan.
Norjan puolella kohteitamme olivat Tromssa, Lofootit ja Narvik. Tromssasta pidimme kovasti, se oli kaunis ja eloisa kaupunki. Siellä ajaessa Google Maps ehdotti luonnollisesti usein reitiksi sellaisia teitä, joista osa meni tunnelissa, johon Mario ei tietenkään korkeutensa puolesta mahtunut, ja tämä aiheutti joitakin ylimääräisiä kierroksia. Lofootit oli toki maineensa veroinen, ja Narvik oli myös upea paikka. Tromssassa ja Narvikissa kävimme näköalapaikoilla ihailemassa maisemia ja hiukan kävelemässä pilvien tasalla.
Ruotsissa kävimme pienellä retkellä Abiskossa, jonka jälkeen ajoimme Kiirunaan. Kiiruna on todella mielenkiintoinen kaupunki kaivoksen tieltä pois siirtymisensä vuoksi. Siellä sattui olemaan kaupunkifestari meneillään uudessa keskustassa meidän siellä vieraillessamme, ja vietimme siellä mukavaa kesäiltaa.
Suomeen päin ajelimme Jällivaaran kautta, ja Haaparannassa kävimme toki Candy Worldissa hankkimassa kotimatkan eväät.
Ajaminen ja tietullit
Ajaminen Pohjois-Norjassa on tietenkin vähän erilaista kuin Suomessa, koska korkeuseroja löytyy ja tiet ovat mutkaisia. Tiet olivat kuitenkin kesällä hyvässä kunnossa, ja kun vain pitää maltin mukana ja jättää kiireen pois matkasta, sujuu matkakin mukavasti. Meistä kumpikin ajoi paljon, mutta Antti ajoi suurimman osan Norjan osuudesta, koska minulla meni pupu pöksyyn mäkien ja mutkien kanssa. Tasapainotin taakkaa ajamalla suurimman osan Suomen ja Ruotsin pätkistä.
Pohjois-Norjassa on käytössä tietulleja, useimmiten tunneleiden ja siltojen yhteydessä. Homma toimii siten, että tulliteiden yhteydessä on kameroita, jotka kuvaavat auton rekisterikilven, ja lasku tulee sen perusteella perässä myöhemmin kotiin. Maksaminen on siis helppoa eikä siitä tarvitse murehtia. Tietullien hinta vaihtelee, ja kannattaa tietysti hiukan selvittää etukäteen, onko niitä matkan varrella ja pystyisikö niitä välttämään. Esimerkiksi Narvikiin johtavaa komeaa siltaa (Hålogalandin silta) pitkin ajaminen maksoi kesällä 2024 225 NOK eli noin 20 euroa. Kiertämällä Rombakinsillan (Rombaksbrua) kautta tämänkin olisi voinut välttää.
Pohjois-Suomessa ja Pohjois-Ruotsissa ajaessa täytyy tietysti ottaa huomioon porot, joita voi koikkelehtia tiellä missä vain. Norjan puolella poroja ei juurikaan näkynyt, mutta hirvivaara sielläkin toki paikoitellen on ja kannattaakin pitää silmät auki hirvieläinten varalta.
Palvelut
Pohjois-Norjassa on matkailuautoilijan näkökulmasta erittäin hyvät palvelut: kemssan ja harmaaveden tyhjennyspaikkoja on hyvin tarjolla ja osa niistä on jopa ilmaisia. Vettä saa täytettyä huoltoasemilla ja joillakin kemssantyhjennyspaikoilla on myös vesipisteitä. Yövyimme kahdessa matkaparkissa, jotka olivat hyvin varusteltuja ja maksaminen onnistui automaatilla. Matkaparkeissa voi olla myös muita palveluita tarjolla, kuten peseytymis-, pyykinpesu- ja keittomahdollisuudet, ja niistä maksetaan erikseen. Olimme palveluihin hyvin tyytyväisiä.
Yöpyminen
Yövyimme suunnitelmiemme mukaan puskaparkeissa ja matkaparkeissa. Käytimme paikan etsimiseen Park4Night-sovellusta, ja sen avulla löysimmekin kaikki yöpaikkamme. Kannattaa myös käyttää ihan Google Mapsia ja sen satelliittikuvia apuna yöpaikan etsimisessä, jos Park4night ei löydä sopivia paikkoja.
Suomessa yövyimme puskaparkeissa matkan varrella Uljuan tekoaltaalla, Simossa pienen järven rannalla ja Palojoensuulla Kilpisjärventien ja Hetantien risteyksessä. Olimme pahimpaan hyttysaikaan liikkeellä ja viimeisessä yöpaikassamme hyttysiä olikin niin runsaasti, että unet jäivät vähiin ja jatkoimme aamuvarhain matkaa Kilpisjärvelle. Siellä hyttysiä ei ollut enää niin paljon, joten otimme vielä kunnon aamupäiväunet Kilpisjärven retkeilykeskuksen parkkipaikalla. Hyttysten määrä muuten putosi nollaan heti kun ylitimme Norjan rajan. Rajan sillä puolen emme tavanneet ensimmäistäkään hyttystä koko reissun aikana.
Norjassa ei sesonkiaikana kannata jättää yöpaikan etsimistä viime tippaan, sillä matkailuajoneuvoja on liikenteessä paljon ja parhaat paikat puskaparkeista ja matkaparkeista varataan jo iltapäivällä. Kohtuullisen kokoisella matkailuautolla ja retkeilyautolla liikkuvilla on kuitenkin enemmän yöpymismahdollisuuksia kuin isommilla autoilla liikkuvilla, ja mekin löysimme reissullamme jokaiselle yölle turvallisen ja mukavan yöpymispaikan, vaikka välillä sen etsiminen jäikin viime tippaan.
Norjassa vietimme ensimmäisen yön Hattengin levähdysalueella, joka sijaitsee kauniilla paikalla Lyngenvuonon pohjukassa. Alueella yöpyminen oli ilmaista, ja sieltä löytyi myös kaikki matkailuautoilijan peruspalvelut lukuunottamatta harmaaveden tyhjennystä. Toisen yön yöpymispaikkaa jouduimme sitten jonkin verran etsimään, koska vietimme päivän Tromssassa ja lähdimme liikkeelle liian myöhään. Löysimme kuitenkin sitten Marion mentävän levikkeen maantien varresta, ja onneksemme tie oli hyvin rauhallinen eikä untamme häirinnyt mikään.
Suuntasimme Tromssasta Lofooteille ja Vesteråleniin, ja vietimme siellä useamman yön. Kahtena yönä majoituimme Lodingenin maksulliseen matkaparkkiin, joka oli mukavasti meren rannassa mutta tuulelta suojassa ison kallion ansiosta. Matkaparkissa oli hyvät palvelut: peruspalvelujen lisäksi siellä oli mahdollista käydä suihkussa ja pestä pyykkiä, joten pidimme tässä kohtaa myös huoltopäiviä. Lodingen oli kiva pieni kylä, josta löytyi myös ruokakauppa, ja lähistöllä oli kiva käydä reippailemassa. Lisäksi olimme yötä Leknesin urheiluhallin parkkipaikalla pari yötä sekä Evenskjerin matkaparkissa. Vesterålenissa yövyimme maaseudulla lähellä Bo -nimistä paikkaa, jossa tunnelmaa toivat vieressä laiduntavien lampaiden määintä ja kellojen kilinä.
Lofooteilta suuntasimme Narvikiin, ja yövyimme lähistöllä olevan upean Langstrandin uimarannan parkkipaikalla. Vesi oli vuonossa vilpoista vielä kesäkuussa. Narvikista ajoimmekin sitten jo Ruotsiin, ja siellä Kiirunaan, jossa yövyimme yliopiston parkkipaikalla. Kotimatkalla yövyimme vielä Suomen puolella Oulaisten kuntoradan parkkipaikalla.
Kaiken kaikkiaan reissu oli hieno, ja Mario jaksoi hienosti koko matkan. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi reissuun voinut yhdistää vielä Senjan saarella vierailun, mutta aina pitää jotain jäädä seuraavaankin kertaan.