Auton eristämiseen on lähes yhtä monta tapaa kuin on rakentajaakin, ja tietysti myös auton käyttötarkoitukset ja -tavat ratkaisevat. Jos on tarkoitus reissata vain kesäolosuhteissa, ei eristämisellä ole ehkä ihan niin suurta merkitystä kuin silloin, kun autoa halutaan käyttää ympäri vuoden. Meillä on tarkoitus retkeillä pakullamme kaikkina vuodenaikoina, joten eristämiseen piti kiinnittää huomiota ja miettiä, mikä olisi paras vaihtoehto.
Eristettä pitäisi olla ainakin sen verran, että lämpö ei talvella karkaa harakoille eikä kylmäsiltoja pääsisi muodostumaan. Rakenteiden ja eristeen materiaaleja valitessa piti ottaa huomioon myös autossa asuttaessa sisäilmaan kertyvä kosteus, joka tiivistyy kylmille pinnoille ja voi suurina määrinä aiheuttaa kosteusongelmia rakenteissa. Tähän liittyen pitää toki kiinnittää huomiota myös ilmanvaihdon järjestämiseen, jotta kosteus pysyy hallinnassa. Sisäpintojen tulisi kuitenkin pysyä lämpiminä, eikä pellin pintaan saisi muodostua kondenssia.
Ikkunat vievät kohtuullisen ison osan seinäpinta-alasta, joten ne ovat ehkäpä se heikoin lenkki lämmöneristyksen kannalta. Olemme suunnitelleet tekevämme majoitustilan ikkunoihin lämpöverhot, ja ohjaamon ikkunoihin olemme asentaneet kasettiverhot. Ikkunat myös keräävät helposti kosteutta pintaansa kylmällä säällä, joten rakenteet piti suunnitella niin, ettei ikkunoiden pinnoista valuva vesi pääse valumaan rakenteiden sisään.
Seinät
Pohjatöiden jälkeen alkoi seinien eristäminen. Aloitin sen tunkemalla seinien moniin lokeroihin Ewona-villaa, jota mahtuukin niihin yllättävän paljon. Sen jälkeen päällystin peltipinnat 10mm itseliimautuvalla solukumilla, jonka tarkoitus on estää kondenssin muodostuminen pellin sisäpintaan. Valmis liimapinta solukumissa helpotti ja nopeutti solukumin asentamista.
Solukumin päälle tein koolaukset 20x35mm puurimoilla. Puupinta ei siis ole suoraan pellissä kiinni, vaan väliin jäi solukumi. Koolausten väliin laitoin 20mm paksun uretaanilevyn. Levy on hieman kapeampi kuin koolausten väli, jolloin levyt sai tiivistettyä kiinni koolauksiin uretaanivaahdolla, ja ne pysyvät näin hyvin kiinni koolauksissa.
Sisäpinnoissa yleisimmin käytetty materiaali lienee vaneri, joka hengittää ja tarvittaessa päästää kosteuden läpi. Toki vanerinkin hengittävyys riippuu siitä, miten sen pinta käsitellään: esimerkiksi lateksipohjainen maali ei päästä vesihöyryä lävitse. Itse päädyin ehkä vähän harvemmin käytettyyn ratkaisuun, sillä liimasin uretaanivaahdolla uretaanilevyn päälle 1mm paksun lasikuitulevyn. Levy on läpinäkyvää, joten se helpottaa myös asennustöitä myöhemmin, kun koolaukset näkyvät siitä läpi. Riskinä tässä rakenteessa on se, että jos kosteutta pääsee solukumin ja lasikuitulevyn väliin, se ei pääse sieltä kovin helposti poistumaan. Aika näyttää, onko tämä ratkaisu hyvä vai huono. Ainakin lasikuitulevy estää sisäilman kosteutta pääsemästä rakenteisiin, ja pinta kestää hyvin iskuja. Lasikuitulevyn päälle on tarkoitus viimeistelyvaiheessa liimata verhoilukangas.
Koska Transitin katto on hieman kaareva ja asuintilan etuosaan tulee nostosänky, oikaisin sängyn kohdalta katon suoraksi. Niinpä katon keskellä on eristettä jopa 60mm. Koska uretaanilevyä ei voi taittaa (ainakaan kovin helposti), ja solukumillakin suoristaminen olisi ollut hieman työlästä, täytin 30 mm Termowool-villalla ne kohdat, joihin muuten olisi jäänyt tyhjä tila. Termowool-villa muotoutuu hyvin koloihin, joten se sopi hyvin tähän tarkoitukseen. Tähän olisi varmasti käynyt myös Ewona, mutta ajattelin kokeilla Expomatto Oy:n suosittelemaa villaa, jota oli tullut heidän valikoimiinsa.
Katossa on nyt siis kolmea eristettä: pellin pinnassa solukumi, sitten osittain Termowoolia ja sisimpänä uretaanilevyä. Pieniä koloja esim. reunoissa oli helppo täyttää myös uretaanivaahdolla. Katon eristepaksuuden nyt ainakin luulisi takaavan sen, että lämpö ei pääsee karkaamaan katon kautta kovin helposti. Katossakin sisimmäinen pinta on lasikuitulevy ja myöhemmin sen päälle tulee verhoilukangas.
Kaikki lokerot käyttöön
Koska auto on pieni, ajattelimme ottaa kaikki pienetkin tilat hyötykäyttöön. Seinissä on useita lokeroita, joita voi hyödyntää esimerkiksi sähköjohtojen ja elektroniikan sijoittamiseen, mutta niille voi keksiä paljon muutakin käyttöä.
Tulostin 3D-tulostimella seinien yläosissa oleviin lokeroihin juuri niihin sopivan kokoiset lokerokappaleet, joiden ulkopintoihin liimasin solukumieristeet, koska kappaleen yläosa on lähes pellissä kiinni. Kappaleen etupintaan tulostin levennykset, joista kappale on liimattu Sika-massalla peltiin kiinni. Pellin pintaan liimattu solukumi tulee siis osittain 3D-tulostetun lokerokappaleen päälle, jotta kosteus ei pääse rungon sisään. Kuvassa nuo levennykset näkyvät pienenä kohoumana lokeron reunoissa.
Kaikkien lokeroiden väliin vedin kaksi sähköputkea, jotta tarpeen vaatiessa lokeroihin voi sijoittaa erilaista elektroniikkaa tai johtoja, jos niitä tulee myöhemmin tarve vetää lisää. Olen vetänyt muutamia ylimääräisiä sähköputkia ympäri autoa mahdollisia myöhempiä tarpeita varten, jotta saan tarvittaessa vedettyä putkien avulla sulaketaulusta virtajohdot.
Lisäsin yhden isomman lokeron lisäpenkin kohdalle seinän alaosaan. Siihen sijoitetaan toinen kahdesta 12v-sulaketaulusta. Isoon lokeroon sopii sulaketaulun lisäksi myös esimerkiksi releitä. Myös tähän lokeroon tulee pari ylimääräistä putkea tulevaisuuden tarpeita varten.
Osa lokeroista jää ainakin alkuvaiheessa tyhjäksi ja ne voi täyttää esimerkiksi villalla. Kaikkiin lokeroihin tulee peitelevy, joka verhoillaan samalla verhoilukankaalla kuin seinät. Peitelevyn saa sitten helposti otettua pois kotelon päältä tarpeen vaatiessa.