Matkailuautolla Järvi-Suomessa

Meidän reissukautemme ei tänä vuonna alkanut vielä pääsiäisenä, koska kulkupeli on vielä työn alla, joten ajattelin matkakuumeessani fiilistellä aikaisempia reissuja. Nämä reissut on tehty vuonna 2023 silloisella Mario-matkailuautollamme (Bürstner Brevio nimeltä Mario). Jutussa mainittujen paikkojen tilanne on mahdollisuuksien mukaan tarkistettu ja päivitetty jutun julkaisupäivän mukaiseksi; jos tarkistusta ei ole voitu tehdä, siitä on jutussa maininta.

Kesällä 2023 meillä ei ollut mahdollisuutta tehdä pitempää reissua, joten teimme pari lyhyempää. Kävimme ensin ajelemassa Päijänteen ympäri, ja myöhemmin kesällä Saimaan rannoilla. Aina ei tarvitsekaan lähteä kauas, vaan lyhyempikin matka voi kuitenkin viedä tarpeeksi kauas arjesta.

Päijänteen ympäriajo

Pirkanmaalla riittää järviä omastakin takaa, mutta Päijänne on toki ihan omanlaisensa vesistö. Tunnustamme reilusti, että vesi ei ole meidän elementtimme, vaan olemme 100% maakrapuja, mutta ainakin minusta on rentouttavaa antaa katseen levätä järvimaisemassa. Kesän 2023 teemaksi muodostuikin oikeastaan vähän alitajuisesti “matkailuautolla Järvi-Suomessa”.

Ajoimme ensin Pirkanmaalta Päijänteen länsipuolta etelään, eli Kuhmoisten ja Padasjoen kautta Asikkalan Vääksyyn. Vääksy on kaunis pieni taajama ja sen suurin vetonaula on Vääksyn kanava, joka yhdistää Päijänteen ja Vesijärven. Kanavaa reunustaa puistoalue, jossa on mukava kuljeskella ja syödä jäätelöä lämpimänä kesäpäivänä, ja samalla seurata kanavan toimintaa. Kanavan lähettyvillä on Päijännetalo, jossa on matkailuinfo, vaihtuvia näyttelyitä ja kahvila. Sieltä voi myös varata paikan viereiseen matkaparkkiin. Emme itse yöpyneet Vääksyssä, joten emme voi kertoa kokemuksia matkaparkista, mutta alue kokonaisuudessaan on kuitenkin viihtyisä ja tekemistä ja näkemistä riittää. Lisätietoa löytyy Vääksyn kanavanseudun matkailusivuilta.

Vääksystä jatkoimme kohti Sysmää. Tie kulkee pitkin upeaa Pulkkilanharjua, ja sitä on kehuttu Suomen kauneimmaksi maisematieksi. Tällä kertaa ajoimme siitä vain pysähtymättä läpi, sillä olimme aikaisemmin jo käyneet siellä ja yöpyneetkin Päijänteen kansallispuiston parkkipaikalla. Pulkkilanharjulta käsin tällainen maakrapukin pystyy nauttimaan Päijänteen kauneudesta, joten pienelle happihyppelylle harjun luontopoluilla tulee täältä vahva suositus.

Sysmään saavuimme alkuillasta, jossa ajoimme suoraan Päijätsalon retkeilualueelle. Sysmässä on toki leirintäaluekin, mutta puskaparkki kutsui meitä enemmän. Päijätsalon Pyydysniemessä on paljon polkuja tallattavaksi ja löytyipä sieltä näkötornikin, josta käsin kävimme jälleen ihailemassa järvimaisemia. Pyydysniemestä ja näkötornista löytyy lisätietoa Sysmän kunnan verkkosivuilta.

Pyydysniemen parkkipaikalta suuntasimme seuraavana päivänä kohti pohjoista. Matkan ensimmäinen pysäkki oli heti Luhangalla, joka on manner-Suomen toiseksi pienin kunta. Sen keskusta mahtuu melkeinpä kokonaan yhteen valokuvaan, eli mukavan kompakti paikka. Minulla on varsinkin tällaisissa pienissä kunnissa tapana käydä lukemassa kunnanviraston ilmoitustaulua ja kunnan toimielinten esityslistoja. Joku kieroutunut tapa sekin.

Luhangalta ajelimme yhtä soittoa Korpilahdelle, jossa pysähdyimme satamaan jäätelölle, ja tulihan sataman putiikeissa käytyä myös hiukan ostoksilla. Tällaiset paikat ovat jotenkin kovin suomalaisia, ja siksi myös niin viehättäviä. Korpilahdelta ajelimmekin sitten takaisin Pirkanmaalle.

Saimaan rannoilla

Jos Päijänteessä oli jotakin taikaa, niin Saimaassa sitä on moninverroin enemmän. Pirkanmaalaiset järvet eivät pelaa edes samassa sarjassa. Saimaa on maaltakin katsottuna moniulotteinen, sen saaret ja suuret selät ja sitten taas pienemmät poukamat ovat kiehtovia, ja sitten tietenkin kutkuttaa se mahdollisuus nähdä jossain luodon päällä köllöttelevä norppa.

Aloitimme lyhyen Saimaan kierroksemme Mikkelistä, jonne ajoimme Pirkanmaalta Lahden kautta. Mikkelissä yövyimme rautatieaseman ja Laiturikadun välisellä parkkipaikalla, jossa on yksi rivi merkitty matkailuajoneuvojen käyttöön. Mitään palveluita paikalla ei matkailuajoneuvoille ole, mutta luvallinen yöpymispaikka riitti meille. Kovin rauhallistahan kaupungin keskustassa ei kesäyönä ole, mutta kyseisenä yönä saimme kuitenkin ihan hyvin nukuttua.

Mikkelissäkin olisi paljon näkemistä ja tekemistä, mm. Naisvuoren näkötorni sekä Sodan ja rauhan keskus Muisti. Mutta koska meillä ei ollut tällä kertaa kovin runsaasti aikaa reissuumme käytettävissä, lähdimme heti aamulla varsinaiselle Saimaa-pätkällemme Mikkelistä kohti Puumalaa, pitkin kantatietä numero 62.

Matkalla pysähdyimme Puumalan alueella Saimaa Geoparkkiin kuuluvilla “Rakokivillä” (linkki koordinaatteihin). Lähinnä tarkoitus oli etsiä geokätköjä, mutta paikassa olevat siirtolohkareet olivat todella massiivisia ja vaikuttavia jo sinälläänkin. Voisin kuvitella, että varsinkin leikki- ja alakouluikäisten lasten kanssa tämä olisi todella kiva retkipaikka, mutta näköjään aikuiset ihmisetkin viihtyvät mainiosti.

Rakokiviltä jatkoimme matkaa ja pysähdyimme seuraavan kerran kokkaamaan ja lounastamaan Pistohiekalla. Elokuun alku ajankohtana sekä tyypillinen suomalainen kesäsää olivat varmaankin syitä siihen, että tällä upealla hiekkarannalla pääsi uimaan ihan itsekseen kaikessa rauhassa. Emme ihmettele, miksi tämä paikka on saanut niin legendaarisen maineen. Alueella oli ilmeisesti voinut aikaisemmin puskaparkkeilla vapaasti, mutta sitä oli sittemmin rajoitettu, jottei alueen luonto kärsisi. Puskaparkkeilun nykytilanteesta meillä ei ole tarkempaa tietoa, mutta nykyisin alueella on myös leirintäalue.

Puumalassa suosittelemme käyntiä Maisemakahvila Sillassa, jossa voi nauttia vaikka lasilliset marjaisaa kuohuvaa samalla kun nauttii maisemista. Puumalassa kävimme myös reippailemassa ja ihastelemassa Saimaan maisemia Norppapolulla (linkki koordinaatteihin), joka ei ole kovin kaukana Puumalan taajamasta.

Reippailun jälkeen päivä alkoi kääntyä jo kohti iltaa ja meidän automme nokka osoitti kohti Ruokolahtea. Yöpaikaksi olimme jo etukäteen valinneet Huuhanrannan. Sinne pääsee ilmeisesti ainakin kahta eri hiekkatietä, joista me taisimme valita sen huonokuntoisemman (ainakin kesän 2023 tilanteen mukaisesti). Onneksi ei tarvinnut ihan rannalle asti ajaa, vaan auton sai mukavasti yöksi parkkiin hiukan ylempänä olevalle parkkipaikalle. Huuhanrannallakaan ei ollut ruuhkaa. Lähtöpäivän aamuna kävimme kävelemässä pitkin rantaviivaa pitkät pätkät näkemättä ketään muuta. Harvinaista ja luksusta.

Huuhanrannasta lähtiessämme auton hupiakut joko eivät yhtään tykänneet töyssyisestä tiestä tai ne olivat jo muutenkin tulleet elinkaarensa päähän, sillä autoon levisi järkyttävä mädän kananmunan haju. Emme uskaltaneet jättää tilannetta selvittämättä, vaan ajoimme suoraan Lappeenrannassa sijaitsevaan akkuliikkeeseen, josta ostimme samantien uudet akut. Reissubudjetti siis hiukan ylittyi, mutta kun akut ilmeisesti olisi joka tapauksessa pitänyt uusia lähiaikoina, niin se tuli nyt sitten tehtyä. Akkujen vaihto vei rahan lisäksi myös aikaa, jonka olimme ajatelleet käyttää Lappeenrannan seutuun tutustumiseen, joten se aiheutti myös matkasuunnitelmiin muutoksia.

Päätimme kuitenkin vielä käväistä Repoveden kansallispuistossa, vaikka se onkin jo aivan eri vesistön alueella. Pysäköimme yöksi kansallispuiston pysäköintialueelle ja kävimme aamulla reippailemassa kansallispuistossa Ketunlenkin verran. Reitin varrella oli hauska vetolossi, ja muutenkin Ketunlenkki oli sopivan mittainen aamupäivän kävelylenkiksi. Sitten olikin taas aika ajella kohti Pirkanmaata.

Saimaan reissumme opetti meille ainakin seuraavia asioita:

• Matkareitti oli näin lyhyelle ajalle ehkä hiukan liian kunnianhimoinen. Ei ole aina helppoa arvioida, kuinka kiinnostavaksi mikäkin kohde osoittautuu, ja mitä kaikkea mielenkiintoista matkan varrella voikaan tulla vastaan. Ja kuten jutussa Matkalla: Jossakin tuli mainittua, geokätköjen etsintä voi hyvinkin pidentää paikassa alunperin vietettäväksi suunniteltua aikaa.
• Yllättäviä tapahtumia, kuten tällä reissulla vastaantullutta akkujen vaihtoa varten kannattaisi budjetoida sekä rahaa että aikaa. Tämän voisi tiivistää sanontaan “pessimisti ei pety”: se on sitten aina plussaa, jos mitään yllättävää ei tapahdu, ja rahaa ja aikaa jääkin johonkin mukavaan asiaan käytettäväksi.
• Kannattaa todellakin lähteä liikkeelle silloin, kun muut eivät ole liikkeellä. Tämä on toki helpommin sanottu kuin tehty, mutta tällä reissulla meillä kävi tuuri, ja pystyimme lähtemään silloin, kun koululaisten kesälomista oli enää rippeet jäljellä. Lisäksi sääennuste oli sopivan epävakainen, joten saimme nauttia useassakin kohteessa luonnon rauhasta kaksistaan.

Näitä reissuja muistellessa kuume päästä matkailuautoreissulle sen kun kasvaa! Tavoitteena on tosiaan päästä taas tulevana kesänä reissun päälle ja jakaa niistä kokemuksia tässä blogissa.