Artikkelissa Mikä sai meidät ryhtymään retkeilyauton rakentajiksi? kerroimme siitä, millaisesta autosta haaveilemme. Haaveet täsmentyivät pikkuhiljaa vaatimuksiksi:
- lyhyt, maksimissaan 6 metriä pitkä auto
- korkea malli –> lisää tilaa korkeussuuntaan
- käytetty auto, ei kuitenkaan liian vanha
- kääntyvät etupenkit tai mahdollisuus muuntaa etupenkit kääntyviksi –> istuinpaikat myös asuintilan puolelle
- automaattivaihteet
Kaksi matkailuautoamme olivat kumpikin olleet Fiatin alustalle rakennettuja, ja olimme niihin autoina ihan tyytyväisiä, eikä niissä ollut esiintynyt oikeastaan mitään ongelmia. Emme kuitenkaan halunneet rajata hakua mihinkään tiettyyn merkkiin tai malliin.
Sitten bongasimme autoliikkeestä Suomeen Tanskasta tuodun vuoden 2019 Ford Transitin, jolla oli ajettu noin 143tkm, ja joka vaikutti kaikin puolin lupaavalta. Auto oli mallia L2H3, pituutta sillä oli 5,5 metriä ja se oli korkea. Auton kompakti pituus houkutteli, vaikka olimmekin ajatelleet ostavamme kuusimetrisen auton. Auton ohjaamossa oli kaksi erillistä penkkiä, jotka saisi kääntölevyn avulla kääntyviksi, sekä kaipaamamme automaattivaihteet. Lisäksi löytyi muitakin herkkuja, kuten adaptiivinen vakionopeudensäädin, automaattiset pitkät valot, bi-xenonvalot ja vetokoukku. Houkutteleva paketti siis. Meitä kuitenkin hiukan epäilytti se, että autossa oli vain 60 litran dieseltankki. Olimme suunnitelleet käyttävämme auton lämmitykseen diesel-käyttöistä Trumaa, joten tankki tuntui kokonaisuudessaan aika pieneltä. Ehkä autoon kuitenkin sopisi jonnekin varakanisteri, jos viileä yö kuluttaa dieselit tankista loppuun. Mutta saisiko noin lyhyeen autoon mahtumaan kaikkea sitä, mitä tulevalta matkailuautoltamme halusimme? Päätimme ottaa haasteen vastaan, ja ryhdyimme hieromaan kauppoja autoliikkeen kanssa.
Auton koeajolla bongasimme muutamia puutteita parkkitutkan ja auton radion toiminnassa, ja näiden korjaamisesta autoliike lupasi ottaa vastuun. Parkkitutkan korjaaminen osoittautui hiukan työlääksi, koska tottakai tutka toimi aina kun auto vietiin korjaamolle. Muutaman korjaamokäynnin jälkeen se kuitenkin saatiin kuntoon, ja radiokin saatiin korjattua autoliikkeen piikkiin, kuten myös heti kauppojen jälkeen vuotamaan äitynyt pissapojan säiliö.
Autoliike tarjosi lisähintaan 2 vuoden lisäturvaa, joka kattaisi yllättäviä rikkoontumisia, toki sopimuksessa määritellyin ehdoin. Mietimme ensin sen järkevyyttä, mutta päätimme sen kuitenkin ottaa oman mielenrauhamme vuoksi, koska autolla ei ollut enää tehdastakuuta jäljellä. Lisäturva osoittautui kohdallamme hyväksi ratkaisuksi, koska seuraavana kesänä hajonneen ilmastoinnin korjaus saatiin pääosin kustannettua lisäturvan avulla.
Niin sitten teimme kesällä 2024 kaupat lyhyestä ja korkeasta Ford Transitista. Koska autolla täytyy olla nimi, Transitista tuli Teuvo. Ihan yhtä reunalla emme Teuvon kanssa aio elää kuin Leevi and the Leavingsin maanteiden kuninkaasta kertovassa biisissä tehdään, mutta eiköhän sillä ihan kelpo seikkailuja vielä koeta!
Sitten ryhdyimmekin toden teolla pohtimaan Teuvon pohjaratkaisua. Siitä lisää artikkelissa Retkeilyauton rakentamisen vaatimukset ja pohjaratkaisun suunnittelu.